Pimeässä heräävät kirjapinot

Vaikka ottaisin tai tekisin kuvan näkemästäni, en usko, että siinä näkyisi sama. Olen hämärässä, näen tummuneen maiseman. Järven toisella puolella mustien saarten yllä oranssin, ylempänä vaaleankeltaisen, taivaanrannan läpi kulkee sininen pilvi, vaakasuora köysi, joka on alkanut purkautua. Tämän yllä tumma harmaansininen vanu on muutettuaan muotoaan ja liikkuessaan muodostanut karhun käpälän ja kynsistä lähtevät raapimisjäljet. Veden voi kuvitella liikkuvan, mutta se näyttää varjoisalta jäältä ja suurelta hopeiselta haltianiityltä.