janojänöjäjänöjanoja

Etenkään, jos kamerasta puuttuu filmi.

Lähes kaksi kuukautta sitten kävelin kotikaupungissani ottaen valokuvia aurinkoisesta illasta ja kauniista rakennuksista, tutkien valoja ja värejä, dokumentoiden maisemia jotka tulevat muuttumaan. Rakennukset, joista pidän, ovat monen mielestä rumia ja tarpeellisia purkaa. Lisäksi yksi niistä muutetaan liiketilaksi, sen sijaan että se säilyisi paikkana, jossa pidetään taidenäyttelyitä ja muita taidetapahtumia. Olen nähnyt kaiken aiemmin. Lähes kaikki paikat, joista kävelin, olivat tuttuja, paikkoja joista olen kävellyt ainakin 10-15 vuoden aikana lukemattomia kertoja.

Sinä päivänä minusta tuntui fyysisesti erilaiselta kuin monesti, jotenkin vapaalta. Valokuvien sijaan jäljelle jäi ajatuksia, joista jokainen on vain pieni tienhaara ja alku monille muille pohdinnoille. Mietin, mitä näkemäni rakennukset olivat. Kävin sisäpihoilla ja umpikujien päissä, paikoissa, joista en ollut katsonut, perspektiiveissä, jotka eivät olleet tallentuneina mieleeni. Pysähdyin valokuvaamaan kerrostalojen keskelle.
Missä on paikkoja, joihin voi pysähtyä? Yksinkertaisesti jäädä olemaan, ilman, että kukaan häiriintyy. Jo vuosia sitten huomasimme joidenkin ystävien kanssa, että ihmiset kummastelevat ja jopa ahdistuvat tai käyvät aggressiivisiksi, jos viettää aikaa paikassa, josta yleensä mennään nopeasti ohi kuten kadunkulmassa, risteyksessä, kaupan lattialla - ja kotona pöydän alla, vaikka olisi tuolejakin.
Mutta missä ihmiset ovat, kun kaupunki tyhjenee ja autioituu lavasteiden näköiseksi, ikään kuin siellä ei koskaan olisi ollutkaan ketään? Mistä tulevat ihmiset, jotka näyttävät tyhjiltä? Miksi niin monet näyttävät siltä, kuin heidän olisi sulauduttava, vaikkeivät tahdo? Samat henkilöt istuvat muutaman vuoden jälkeen terassilla teini-iän ohittaneina täysin sopeutuneena ja elämän "realiteetit" hyväksyneinä. Muistelin, etten ole koskaan istunut terassilla, mutta olen kyllä.

Mitä ovat kaikki nuo merkit seinässä - irti revittyjä osia, kuluneita osia, vielä rakenteilla olevien rakennusten osia, mitä ihmettä, täällä on tällainenkin talo
Mitä asioita tekee yksin ja mitä yhdessä?
Missä ovat uteliaat, en usko olevani ainoa, piileskelemmekö jokainen?
Valokuvasin, teen sitä mieluiten yksin.
Sitä tehdessä huomaan, mitä valokuvaaja saattaa kokea ja hakea
En ole koskaan kokenut, että valokuva tallentaisi todellisuuden
Olen halunnut peittää kuvat kunnes ne ovat valmiita, olen halunnut peittää itseni kunnes olen valmis, mutta nykyään olen valmis olemaan ilman että olen valmis