katsomme peiliin.
sinä vasemmalla puolellani
näyt peilissä
minun puolellani peiliin katsova
ei näy
kerrot ystävästäsi
sanon etten yllättynyt hiuksistasi
kultasiskoni, seurataan juoksevia tarhaan
lumessa tavaroita
mihin niitä käytetään
vastuussa silti
kerään toppapuvun sisään
runotorstain haasteena uni
5 kommenttia:
Molemmat kappaleet päättyvät sykähdyttävällä tavalla. Ensimmäinen saa vauhtia jonkinlaisesta näennäiseen passiivisuuteen piiloutuneesta kysymyksestä koien sitä, onko kyseessä todella välinpitämättömyys vai siihen verhottu ja käytetty tilaisuus piikittelyyn. Toisessa lapsuuden ennui. Jäätyneen muovin ääni toppapuvun karkealla kankaalla.
Jänniä, monitulkintaisia, unehoamisia.
Hmm... mykistävä.
Tuo unehoamisia on tietenkin unenomaisia...
Kiitos, kiehtovaa saada kommentteja teksteistä, jotka ovat minulle niin täynnä assosiaatioita, etten tiennyt, saisiko kukaan muu niistä mitään.
Lähetä kommentti